Rakkautta on kun tunnen hänen jokaisen lämpimän henkäyksen ihollani.
Hän tarttuu käteeni, pitää siitä lujasti kiinni. Lähes niin lujasti, että tunnen pientä kipua.
Se ei haittaa. Se tuntuu hyvältä.
Kasvomme ovat niin lähellä toisiaan, että tunnen olevani yksi hänen kanssaan.
Tuntuu kuin jokainen hengenveto toisi hänet lähemmäksi minua.
Suljen silmäni ja näen hänet yhä.
Tunnen hänen läsnäolonsa.
Rakkautta on, kun vielä tämän kaiken jälkeen vatsassani on perhosia aina kun hän tulee lähelleni.
Se tuntuu niin hyvältä.
Hän ei katso minun ruumistani, hän katsoo sisintäni.
Hän maalasi kauniiksi, entiset elottomat kasvoni.
Hän tarjosi kättään ja nosti minut ylös, otti minut siipiensä suojaan.
Tässä minun on hyvä, sain jäädä tähän.
Rakkautta on nähdä jokaisena aamuna hymy.
Hymy joka tekee minun päiväni, joka ruokkii sieluani.
Kun hän ei ole vieressäni, ikävöin, oi niin paljon.
Hän on minun kotini, hän on lämmin halaus.
Hän herätti minut eloon, hetkenä jona olin niin yksin.
Rakkautta on tuntea suudelma niskassa,
sanat: minä rakastan sinua.
Kun katson häneen hänen huomaamattaan, tuntuu kuin katsoisin pelkoa.
Pelkoa siitä onko tämä kaikki totta.
Hänen kääntyessään näen kauniit silmät, jotka ei valehtele.
Silmät jotka kysyvät ''Mikä on hätänä?''
Hän nousee, tulee luokseni ja piilottaa minut halaukseensa.
Tiedän, että tämä on totta.
Olen niin rakastunut.
